24.10.2018 Johtamisajattelun kehityskaari ja keskeisimmät teoriat

Tällä luentokerralla professori Anu Puusa kävi teorialähtöisesti läpi johtamista ja sen historiaa. Johtaminen on erittäin monimuotoinen käsite, mutta sen voidaan ajatella olevan jonkin asian tekemistä. Johtajan täytyy johtaa muiden henkilöiden lisäksi itseänsä. Lisäksi esimerkiksi, organisaatioympäristö -ja käyttäytyminen täytyy huomioida johtamisessa.

1990-luvulta alkaen johtamisessa on otettu huomioon suhdenäkökulma. Kyseessä on postmoderni organisaatioteorian paradigma, jossa pyritään vaikuttamaan sanojen kautta. Johtamisessa on kyse ihmisten kanssa tekemisestä eikä johtamista tule ajatella vain johtajasta riippuvina tekijöinä. Mielestämme johtaminen on erittäin haastavaa, ellei työntekijä antaudu johdettavaksi. Työntekijöitä voi pakottaa tekemään jotakin, mutta heitä ei voi pakottaa haluamaan tehdä sitä. Ajattelemme, että työntekijöiden motivointi on keskeisessä roolissa työntekijöiden johtamisessa.

Johtamisympäristö ja johdettavat ovat muuttuneet ajan kuluessa. Tämä on vaikuttanut kunkin aikakauden johtamiskäytäntöihin. 1800-luvun teollinen vallankumous oli alkusysäys johtamisen tutkimukselle ja organisaatioteorioiden synnylle. Klassiset johtamisteoriat eli tieteellinen liikkeenjohdon (Taylor), byrokratian (Weber) ja hallinnon (Fayol) teoria syntyivät. Taylorin teoriassa oli tyypillistä työntekijöiden tarkka seuranta, jotta työtapoja voitaisiin kehittää. Mielestämme työntekijöiden seuranta on oleellista myös nykypäivän johtamisessa. Weberin byrokratiateoriassa johtaminen perustuu rationaalisuuteen. Siinä vallan hierarkia jyllää ja sääntöjä tulee noudattaa. Heikkoutena näemme liian kurinalaisuuden sekä sen, ettei työntekijöillä ole mahdollisuutta kehittää ajatteluaan. Fayol puolestaan jakoi organisaation toiminnot ryhmiin, joista yksi osa-alue oli hallinnolliset toiminnot. Johtamistaitoja korostettiin ja organisaatiossa oli selkeä hierarkia. Nykyään johtaminen ei ole niin hierakkista.

Johtamisen historia oli ryhmällemme täysin uutta asiaa. Luento vahvisti käsityksiämme siitä, että johtaja tarvitsee johtamisen teorian oppeja käytännön työelämässä. Haasteena näemme teorian soveltamisen käytäntöön, eikä sitä voi oppia kuin työtä tekemällä. Lisäksi käsitteistön tunteminen mahdollistaa tutkimusten kriittisen lukutaidon, kun tietää mistä näkökulmasta tutkija on tehnyt tutkimuksen. 

On huomattava, että valtaosa nykyajan johtamismalleista pohjautuu vanhoihin johtamisen teorioihin, ja vanhoja tapoja voi nähdä nykyajan työelämässä. Nykyään asioita ymmärretään kuitenkin laajemmin ja yksittäisen työntekijän tuntemuksien pitäisi olla tärkeitä johtajalle.